sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Tiedekolumnisti haaskaa elämäämme

Asiattoman toimituksessa oli jo tehty vakaa päätös olla enää kirjoittamatta Helsingin Sanomien tiedekolumneista. Ajatus kulki jokseenkin niin, että ei niitä kuitenkaan kukaan lue. Kolumni Haaskaamme elämää satumaisen rikkauden keskellä pakotti kuitenkin meidät muuttamaan mielemme.

HS:n "esseeksi" kutsuma pitkä kolumni alkaa kaunokirjallisella "kuvaelmalla" Lampedusan saarella tapahtuvasta veriteosta. Kaksi miestä hakkaa kivellä rannalle ajautuneen afrikkalaisen miehen kuoliaaksi. Kysymyksessä on jonkinlainen armomurha. Se tehdään, koska Eurooppaan pyrkineelle miehelle ei "löydy ihmisarvoista tulevaisuutta". Eurooppaan pyrkivien afrikkalaisten kohtalo on oikea huolenaihe. On todellista ihmiselämän haaskausta, että Eurooppaan muuttaminen on tehty niin vaikeaksi. Tiedekolumnistin veriset maalailut olisivatkin olleet hitusen ymmärrettävämpiä, jos kolumnissa olisi seuraavaksi vaadittu rajojen avaamista ja afrikkalaisten maahanmuuton helpottamista.

Mutta tätä kolumnisti ei tee. Itse asiassa koko kirjoituksessa ei enää palata Eurooppaan haluavien ihmisten ongelmiin. Alun kuvaelma jää irralliseksi väkivaltafantasiaksi, joka ei liity mihinkään. Sen tarkoitus on vain luoda uhkaava, pahuutta tihkuva tunnelma, jotta lukija olisi vastaanottavaisempi sille, mitä on tulossa.

Kolumnisti siirtyy nopeasti toiseen visioon. Miljoonat ihmiset Euroopassa ovat työttöminä ja jäljellä on työpaikkoja vain vähittäiskaupassa ja puhelukeskuksissa. Ihmisarvoinen elämä ei ole mahdollista. Aika elitistä meininkiä. Vähittäiskaupassa työskentelevätkö eivät voi elää ihmisarvoista elämää? Ja miksi juuri vähittäiskauppa? Onko tukkuportaassa ihmisarvoisempaa? Kolumnisti ei tarkenna millä toimialoilla työskentelevät kykenevät ihmisarvoiseen elämään.

Johdonmukaisuuden vaatimukset eivät hidasta kolumnistin menoa. Miksi afrikkalaiset vaarantavat henkensä Eurooppaan päästäkseen, kun odotettavissa on vain ei-ihmisarvoista työtä vähittäiskaupan alalla? Tosiasiassa on pöyristyttävää edes verrata Euroopan nykyisiä talousvaikeuksia afrikkalaisten köyhyyteen. Työskentely eurooppalaisessa vähittäiskaupassa olisi unelmien täyttymys monelle maailman todelliselle köyhälle.

Mutta kolumnistia eivät tällaiset asiat kiinnosta. Hän kylläkin kertoo, että "haaskaamme elämää keskellä satumaisinta rikkautta mitä maailma on nähnyt". Mutta rikkaudella hän ei tarkoita eurooppalaista elintasoa, jota merta henkensä kaupalla ylittävät ihmiset tavoittelevat. Elämän haaskauksella hän ei tarkoita sitä, että nämä ihmiset oikeasti kuolevat yrittäessään päästä Eurooppaan. Kolumnistin mielestä haaskaamme elämää, koska Isossa-Britanniassa on niin monta miljardööriä.

Kolumnisti kertoo, miten poliittinen retoriikka (joka on hänelle itselleen luonnollisesti täysin vierasta) on peittänyt alleen sen, että maailmassa on paljon rikkaita ja lisää tulee koko ajan. Ihmisten rikastuminen on kolumnin maailmassa huono asia, mikä on tietysti outoa kun köyhyydelle haetaan ratkaisua. Kolumnisti siteeraa erilaisia tilastoja ja yrittää väittää, että tuloerot maailmassa kasvavat. Toisin kuin hän esittää, maailmanlaajuinen tuloerotutkimus on vaikeaa. Mutta alan tutkimukset viittaavat siihen, että maailman tuloerot eivät ainakaan kasva, ja kenties pienenevät. Köyhyys, joka on luonnollisesti tuloeroja tärkeämpi asia, on vähentynyt huomattavasti, vaikka tietenkin edelleen valtava ongelma. Tiedekolumnistin väitetyt tosiasiat ovat siis tuulesta temmattuja.

Kolumnisti kehottaa meitä ajattelemaan näitä ns. tosiasioita ja sitä, että rikkaita on niin paljon. Ja koska Suomessa on niin vähän rikkaita ettei niitä kannata ajatella, meidän pitää ajatella Ison-Britannian rikkaita. Kolumnisti korostaa, että Ison-Britannian rikkaat ovat tosi rikkaita. Esimerkkinä siitä kuinka rikkaita nämä ovat, kolumnisti kertoo meille lukuisia tapoja, joilla Ison-Britannian julkinen sektori voisi käyttää rikkaiden omaisuuden. Esimerkiksi Ison-Britannian terveydenhoitomenot imaisisivat miljardöörien rahat neljässä vuodessa. Kolumnisti kysyy, "haistaako kukaan tässä ratkaisun makua". Riippumatta siitä, voiko makuja haistaa, kolumnisti siis aivan tosissaan sanoo, että Ison-Britannian valtion pitäisi ottaa miljardööriensä kaikki varallisuus ja käyttää ne budjetin tilkkeeksi.

Monet järkevät ihmiset ovat varmasti sitä mieltä, että kenelläkään ei tarvitse olla kymmentä miljardia ja jos on, siitä voisi vähän rokottaa. Mutta järkevät ihmiset havaitsevat, että Ison-Britannian menestys ja asukkaiden hyvinvointi perustuu siihen, että valtio on uskottavasti sitoutunut noudattamaan tiettyjä sääntöjä. Monet näistä säännöistä liittyvät ihmisten omaisuuteen ja sen suojaamiseen muilta, myös julkisilta toimijoilta. Äkillinen päätös ottaa miljardöörien varat toisi kenties yhden vuosibudjetin verran lisätuloa. (Tämä ei ole ollenkaan varmaa, koska omaisuus on usein arvokkaampaa omistajansa kuin valtion taskussa. Ajatelkaa Ilkka Kanervaa Koneen johtajana.)

Mutta entä kun vuosi on kulunut? Nyt täytyisi vakuuttaa kaikki siitä, että kysymys oli kertaluonteisesta toimenpiteestä ja joka ei koske muita kuin nykyisiä miljardöörejä. Historia osoittaa, että tällainen on vaikeaa. Kun ihmiset huomaavat, ettei valtio noudata sääntöjä, seurauksena on sekasorto, joka taatusti köyhdyttää ihmisiä enemmän kuin miljardööreiltä saadun varallisuuden verran. Kiinan taloudellinen kehitys, joka on nostanut miljoonia ihmisiä köyhyydestä perustuu paljolti sille, että Kiina lopetti kolumnistin haikaileman politiikan ja siirtyi brittityyliseen.

Kolumnisti siis kehottaa brittejä tuhoamaan maansa varallisuuden. Mutta hän ei ole vieläkään lopettanut. Hän toteaa, että taloustiede sai alkunsa moraalifilosofiasta, ja siitä erkaneminen oli huono juttu. Onko hän sitä mieltä, että kemiankin pitäisi palata takaisin juurilleen alkemiaan? Taloustieteen erkaneminen moraalifilosofiasta oli välttämätöntä, jotta taloustieteestä saattoi tulla tiede. Tieteen tehtävä on tarkastella asioita sellaisina kuin ne ovat, eikä pohtia loputtomasti oikeaa ja väärää. Syöpätutkimusta ei mitenkään edistä se, että tutkijat koko ajan toistelevat, miten paha asia syöpä on. Aivan sama pätee yhteiskunnallisten kysymysten, kuten sodan tai köyhyyden tutkimukseen.

Kolumnisti väittää, ettei taloustiede kysele lainkaan tuloerojen, rikkauden tai köyhyyden syitä ja alkuperää. Tämä osoittaa täydellistä tietämättömyyttä siitä mitä taloustieteessä tutkitaan. Tiedekolumnissa edes tämän pitäisi olla kohdallaan. Itse asiassa julkinen tuloerokeskustelu on suurimmaksi osaksi vain pula-ajan versio asiaa koskevasta taloustieteellisestä debatista. Taloustieteessä on tutkittu huolellisesti esimerkiksi tuloeroja, talouskasvua, kehityspolitiikkaa ja köyhyyttä, johtajien palkkoja ja ylimmän tuloprosentin tuloja.

Kolumnisti säästää kummallisimman ajatuksensa viimeiseksi. Hänen mukaansa väite siitä, että hyviin asioihin käytettävissä olevat varat ovat rajoitettuja, onkin vain "savuverho" jollekin "häijymmälle tavoitteelle". Asiayhteydestä irrotettuun Warren Buffet -sitaattiin perustuen kolumnisti vihjailee, että jossakin kähmii pääomapiirien salaliitto. Tämä kolumnistin mielikuvituksessa elävä salaliitto lienee niitä samoja, joita on esiintynyt useimpien lähihistorian epämiellyttävien poliittisten aatteiden kuvastossa. On jokseenkin käsittämätöntä, että siitä täytyy lukea HS:n tiedesivuilla.

44 kommenttia:

  1. Tiedetoimittaja Jani Kaaron esseen muoto on hieno. Aluksi hän kuvittelee kaksi kuvaelmaa, joista toisessa hakataan maahanpyrkijän pää hajalle ja toisessa tehtaat ja kaivokset ovat Euroopassa lopettaneet ja on vain nälkäpalkkaa maksavia töitä vähittäiskaupassa ja puhelinkeskuksissa ja miljoonat ihmiset ovat työttömiä eikä kellään olen mitään positiivisia tulevaisuudennäkymiä. Sitten hän ryhtyy päivittelemään, millaista rikkautta on Englannissa ja Euroopassa ja miten valtavasti rikkautta tulevaisuudessa tulee olemaan. Tämän päivittelyn aikana hän unohtaa, että jutun alun kaksi kuvaelmaa olivat hänen oman mielikuvituksensa tuotetta ja kysyy, miten olemme voineet joutua näin pahaan jamaan, vaikka rikkautta on aivan hirveästi. Luulen, että edes HS:n kulttuuriosastolla ei tämäntasoista sekoilua siedettäisi ilman, että joku saa potkut. Tiedepalstalla tietysti kaikki menee läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parahin Anonyymi,
      Olen kanssasi aika lailla samaa mieltä paitsi siitä, ettei tällainen menisi kulttuuriosastolla läpi.

      Poista
  2. Olipa turhaa närkästelyä tämä bloggaus. Tällaisen turhanaikaisen päivittelyn sijaan olisi voinut vähän monisanaisemmin esitellä tuloeroihin ym. liittyvää tutkimusta (Milanovic ym.).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parahin Anonyymi,
      Kirjoituksessa oli monia teemoja, jotka ansaitsisivat oman kirjoituksensa tai useita. Tuloerot ovat yksi niistä. Kenties myöhemmin tulee tilaisuus käsitellä näitä.

      Poista
  3. Monopoli-nimisessä lautapelissäkin on hienot säännöt. Ongelmana on vain, että suuren varallisuuden keränneet pelaajat pärjäävät paremmin kuin pienet. Siksi peli aloitetaankin uudestaan niin, että varallisuus jaetaan tasan alussa, eikä niin, että uudet pelaajat saapuvat mukaan "kesken pelin".
    Väittäisin, että tallaisia metasääntöjä voisi rakentaa myös nykypäivän talouskeskeiseen yhteiskuntaan.
    Think outside the box.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monopoli-pelin sääntöjen mukaan pelataan nykyäänkin: pankilta ei koskaan lopu "raha" (oikeammin "valuutta"), vaan se voi setelien loppuessa ottaa minkä tahansa paperilapun ja kirjoittaa sen päälle tarvittavan "raha"summan. Vauraus ei tässä huijauksessa lisäänny kuin niillä jotka saavat tämän valuutan ensimmäisenä käyttöönsä.

      Poista
    2. Mikä pankki on kyseessä? Miksi se muuten odottaa setelien loppumista ennen paperilappujen käyttöönottoa? Mitä jos perustetaan pankki? Sinä näytät tuntevan toiminnan yksityiskohdat ja minä voisin kirjoitella paperilappuja.

      Poista
    3. Parahin ensimmäinen Anonyymi,
      Monopolipeli on aika huono vertauskuva yhteiskunnalle. Monopolipelissä ei ole varallisuutta, josta olisi yhteiskunnallista hyötyä, kaikki mitä toisella on, on poissa joltakulta muulta. Esimerkiksi yöpyminen hotellissa tuottaa vain maksun, ei hotellissa vietetyn yön hyötyjä. Monopolissa päämääränä ei ole rikastuminen, vaan muiden tuhoaminen. Näistä syistä Monopolissa vain tulonjaolla on merkitystä. Todellisessa yhteiskunnassa varallisuus voi lisääntyä, ja on esimerkiksi Suomessa lisääntynyt parissa vuosisadassa vuodessa moninkertaisesti. Köyhät suomalaiset ovat rikkaita entisaikojen standardeilla. Vaikka jotkut ovat rikastuneet enemmän, muut eivät ole köyhtyneet. Köyhien rikastuminen on ollut kertaluokkia suurempaa kuin millään tulon uusjaolla voidaan saavuttaa. Näin ollen todellisessa yhteiskunnassa tulonjako ei ole ainoa asia jolla on merkitystä, eikä edes tärkein asia.

      Poista
  4. Ansiokas kirjoitus herättää monia ajatuksia. Itse olin kuvitellut, että vaikka tuloerot kasvaisivatkin, köyhyys vähenee. tässä tilanteessa vain "koettu" köyhyys saattaa lisääntyä kateuden mekanismien kautta.
    Toinen juttu on sitten sellainen tulevaisuuden kuva, johon itse aikalailla uskon; tietotekniikan ja robotiikan tuella perusduunit katoavat ja "keskiluokkaiset" hyväpalkkaiset työt hyödykkeistyvät. karkea yleistys voisi olla sanoa, että 20-30% väestöstä tarvitaan pyörittämään rahantekomekanismejä, mutta suuri osa nykyisen koulutuksen ja kokemuksen väestöstä on vailla markkina-arvoa. Tämä automaation lisääntymisen tuoma kehitys syventänee tuloeroja dramaattisesti.
    Toisaalta, onkos tuloeroilla muuta merkitystä kuin koettu "oikeudenmukaisuus"? eikös se ole ihan sama kuka rahat käyttää, jos ne kaikki käytetään? rikkaat sitten vain ostavat palveluja muilta.

    VastaaPoista
  5. Pelkään, että olet oikeassa

    VastaaPoista
  6. Synnyttikö kehruujenny työttömyyttä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, mutta toisaalta taas auto teki hevosista työttömiä. Keskimääräistä tyhmemmällä ihmisellä voi olla hyvinkin nopeasti (tarkoitan tällä että alle sadassa vuodessa) hevosen osa, etenkin jos jatketaan nykyisellä tavalla. Nythän tuet maksimoituvat aina silloin kun ei tee mitään. Työllä on itsessään merkittäviä ulkoisvaikutuksia, joten sitä pitäisi tulevaisuudessa subventoida jotenkin, jotta ihmisille ei kävisi kuin hevosille aikoinaan.

      - Syltty

      Poista
    2. Erinomainen kommentti tuo kehruujennyyn liittyvä. minun täytyy myöntää, että en ole riittävän perehtynyt aiheeseen, mutta muutama spontaani ajatus: tuolloin automaatio siis aloitti teollistumisen ja teollisesti tuotettujen tuotteiden merkittävän hinnanlaskun. Ilmeisesti tuolloin teollisuus imi kaiken tarjolla olevan maatalousväestön tehtaisiin nopean kasvun maailmassa. Nykyisin tilanne saattaa olla toinen. hyvin pitkälle viety automaatio ei enää tarvitse käsipareja, ja niiltä ketä tarvitaan vaaditaan kovatasoista osaamista.
      Vertailun vuoksi vielä tuottavuuden kehittymisen vaikutuksista: muistelen, että muutama vuosi sitten uutisoitiin, että vuoden 2008 jälkeen taittunut teollisuuden tuottavuuden kehitys oli muutamien vuosien aikana johtanut siihen, että teollisuudessa oli säästynyt kymmeniä tuhansia työpaikkoja, joita ei olisi tarvittu, jos tuottavuuskehitys olisi jatkunut. Tämä tietysti olettaa sen, että ihmiset eivät (enää) pysty siirtymään uusiin (korkeamman tuottavuuden) tehtäviin.

      Syltylle vielä pessimistinen kommentti, en usko että kysymys on sadasta vaan pikemminkin max 10 vuodesta. Toki uudet sukupolvet mukautuvat, mutta se yhteiskuntamalli mihin olemme matkalla (yli)korostaa henkisiä resursseja, ja evoluutiolla on kova työ muokata ihmisistä sopivia.

      Poista
  7. Kehruujenny onkin oikein hauska esimerkki. Ehkä senkin suhteen on kuitenkin hyvä muistaa, että aika moni sen ajan "keskikiluokkaan" kuulunut käsityöläinen ei ollut näistä innovaatioista aivan viimeisenpäälle ihastunut: http://en.wikipedia.org/wiki/Luddite

    Ja vastauksena alkuperäiseen kysymykseen: aivan varmasti tekstiiliteollisuuden automaatio synnytti työttömyyttä. Luddiitit eivät olleet mitään sekopäitä vaan täysin rationaalisesti ajoivat omaa etuaan. Meidän muiden kannalta on tietysti mukavaa, että he hävisivät.

    Ja kun nyt kerran ryhdytään heittelemään historiasta esimerkkejä, niin muistetaanpa sekin, että maatalouden automatisaatio kosketti muitakin kuin hevosia. Siitä kun ei ole kuitenkaan hirveän kauan aikaa, kun kokolailla kaikki olivat töissä maataloudessa. Lähes kaikilta heiltä koneet veivät työt. Jostain syystä seurauksena ei kuitenkaan ollut 90% väestöstä pysyvä syrjäytyminen työmarkkinoilta vaan ehkä pikemminkin se, että hyvin merkittävä osa ihmiskuntaa pääsi käyttämään lahjojaan jossain muualla kuin pellolla / navetassa. Ei varmaankaan ole ihan älytöntä ajatella, että suurelta osin nykyinen hyvinvointimme syntyi siitä, että aloille joita kukaan ei 100 vuotta sitten osannut edes kuvitella, vapautui niin paljon työvoimaa maataloudesta.

    Varsinainen pointti on, että ihmisten ja koneiden suhteellinen etu tulee varmasti muuttumaan myös jatkossa, mutta ihmisillä tulee aina olemaan suhteellinen *jossakin*. Tietysti se tarkoittaa myös sitä että työmarkkinoilla tulee olemaan niukkuutta erilaisista taidoista kuin nyt ja tämän takia jotkut voittavat ja toiset häviävät. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki olisivat ilmiselvästi kohta sossun luukulla (sen sijaan on ilmiselvää, että se luukku menee kiinni, jos jonossa tosiaan olisi niin suuri osa ihmisistä kuin tässä ketjussa tunnutaan ajattelevan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esimerkiksi Suomi tosiaan suunnilleen sata vuotta sitten Euroopan köyhimpiä maatalousmaita, joten tuon ajan jälkeen "Schumpeteriaaninen" luova tuho ollut Suomelle suotuisaa. Toisaalta on varmasti paljon historiallisia esimerkkejä pelkästä tuhosta ilman uudistumista. Nythän varmasti toivotaan erilaisista mahdollisuuksista, kuten "Internet of Things" , "Cleantech" jne uudistumista ja uutta nousua. Mutta useimmat minulle mieleen tulevista mahdollisuuksista ovat juuri ohjelmistotekniikkaan, robotiikkaan yms liittyviä mahdollisuuksia, jotka eivät taida olla kaikille tarjolla. Muut sitten sijoittuvat matalan tuottavuuden/matalan arvontuotannon/heikon markkina-arvon palvelutehtäviin, joiden palkkataso määräytyy sitten neuvotteluaseman perusteella ...

      Poista
    2. Vielä pieni lisäys: voisit ehkä kehitellä viimeistä lausettasi hieman lisää. olen kovasti samaa mieltä "niukkuutta erilaisiata taidoista --> jotkut häviävät, jotkut voittavat", mutta en pysy mukana johtopäätöksessäsi, miksi kehitys ei voisi johtaa siihen että kaikki ovat kohta luukulla? eivät ole, jos pystyvät kehittämään uutta, markkinoita kiinnostavaa osaamista, mutta ovat, jos eivät pysty.
      Yksi maantieteellinen esimerkki ja haaste voisi olla kaakkois-Suomi, jossa varsin dramaattisesti suurteollisuus on ajettu alas, venäläiset eivät osta, eikä väestö historiallisesti ole kovin yrittäjyyteen taipuvaista.

      Poista
    3. ", mutta ihmisillä tulee aina olemaan suhteellinen *jossakin*."

      Mitäpä se auttaa jos yleissitovat tessit yhdistettynä lokoilusta maksettavaan sosiaaliturvaan yhdessä varmistavat, ettei tuottavuutta vastaavaa työpaikkaa ole olemassa ja jos onkin, niin ei kannata ottaa vastaan?

      - Syltty

      Poista
  8. Viimeisen kappaleen ajatus oli, että kaikilla on lopulta suhteellinen etu jossakin, joten kaikille riittää järkevää tekemistä. Teknologinen kehitys, samoin kuin kv-kauppa, voivat toki tarkoittaa, että monien ihmisten taidoista tulee niin ei-niukkoja, että heidän suhteellinen tuottavuutensa voi laskea paljonkin. Jos sosiaaliturva, työehtosopimukset ja ihmisten taitojen jakauma pysyisivät nykyisellään, seurauksena olisi epäilemättä työttömyyden merkittävä kasvu. Jossain vaiheessa sosiaaliturva ja työehtosopimukset kuitenkin todennäköisesti muuttuvat työmarkkinoiden mukana (epäilemättä tässä voi olla pitkä viive). Samoin viimeistä sataa vuotta voi ajatella melkoisena näyttönä siitä, että ihmisten itselleen hankkimat taidot mukautuvat teknologiaan.

    En ehdi nyt kirjoitaa pidempään, mutta jos haluat lukea mitä aihepiirin yksi arvostetuimmista valtavirran taloustietelijoista ajattelee, niin suosittelen lämpimästi tätä: http://economics.mit.edu/files/9835

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin kiinnostuneena tuon yllä antamasi linkin, kiitos siitä, herätti paljon uusia ajatuksia teemasta. mm sen, että automaatio lisää laajasti työn tuottavuutta. kirjoitus käytti esimerkkinä rakennusalaa, mutta luonnollisesti kaiken käsityön tuottavuus (mm siivoaminen paremmilla välineillä, rekka-autoilu kaikilla ajo-avuilla, jne). Tämä ei valitettavasti tarkoita sitä, että ao muuttuneesta työn sisällöstä maksettaisiin parempaa palkkaa, vaikka työn korkeampi tuottavuus sallisikin korkeammat palkat. Palkat määräytyvät sitten työn tarjoajan neuvotteluaseman perusteella.

      Poista
    2. "Jossain vaiheessa sosiaaliturva ja työehtosopimukset kuitenkin todennäköisesti muuttuvat työmarkkinoiden mukana (epäilemättä tässä voi olla pitkä viive)."

      E-Amerikan maat, jotka vielä toisen maailmansodan jälkeen olivat rikkaiden TOP-kympissä, osoittavat että talous voidaan ryssiä ihan omin voimin. Vastaavasti kaikki sosialismikokeilut osoittavat samaan suuntaan, paitsi tietenkin siltä osin että ne pystytettiin väkipakolla (oletettavasti niin tyhmien ajatusten myyminen kansalle ei onnistu todellisessa demokratiassa).

      Toisin sanoen ei ole mitenkään varmaa että Suomessa tajuttaisiin toimia oikein, vaikka perinteisesti täällä on ollut tarpeeksi järkeä tehdä oikeita päätöksiä silloin, kun on ollut pakko.

      - Syltty

      Poista
  9. Hesarissahan oli kesällä juttuakin siitä, että ihmiset eivät yleisesti usko, että maailmassa köyhyys (ts. puutteenalaisuus eli "oikea" köyhyys") on rajusti vähentynyt 1990-luvun alun jälkeen. Siitä ei paljon meteliä pidetä. Epäilen syyksi sitä, että tämäkin palo on väärin sammutettu -- köyhyys ei ole vähentynyt maailmanparantajien vaan globalisaation ansiosta.

    VastaaPoista
  10. Teknologinen kehitys tulee sekoittamaan pakkaa eli työvoimaa. Ei kaikille riitä kallispalkkaisia korkean tuottavuusasteen töitä, mutta ihmiset tykkäävät käydä töissä, eli tehdä jotakin. Joku sitten rupeaa torikauppiaaksi, toinen tekee saviruukkuja, kolmas menee maatalouslomittaja-freelanceriksi. Työttömiä varmaan tulee jonkun verran lisää, mutta jos talous kasvaa, niin palvelualat työllistävät. Eikä poissuljettua ole raaka-aineteollisuuden renessanssikaan.

    Täytyy myös muistaa, että robotit ovat kalliita, ei niitä joka latoon hankita. Lisäksi kun siihen tulee arvokasta huoltosopimusta ym. päälle. Vintage-käsityö-teollisuuskin nostaa päätään bulkin sijaan pikkupajoissa. Kehruujenny myllersi työmarkkinoita aikanaan, sama prosessi on nyt käynnissä, itse asiassa se alkoi jo 40 vuotta sitten tietotekniikan tultua kuvaan mukaan.

    VastaaPoista
  11. Kaarion uusin neronleimaus oli sitten USA:n mustien kansalaisoikeustaistelun vertaaminen suomalaisen työttömän tilanteeseen. Onkin kyllä tosi vaikeata päättää, olisinko mieluummin musta 1950-luvun Alabamassa vai ansiosidonnaisen päivärahan saaja 2010-luvun Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parahin Urkki,
      Olen tästä samaa mieltä. Kaaron rinnastukset ovat käsittämättömiä. Nykyajan suomalaista työttömyyttä, niin kamalaa kuin se monella tavalla onkin, ei mitenkään voida verrata kansalaisoikeustaisteluun. Samanlainen rinnastus on maailman köyhien rinnastaminen vähittäiskaupassa työskentelevään eurooppalaiseen.

      Poista
    2. Onko tässä nyt kyse jostain henkilökohtaisesta ideologioiden törmäyskurssista kun Kaaron viimeisten kolumnien luetun ymmärtäminen on journalismikriitikoiltakin noin hakusessa? En ole lukenut kovin montaa Kaaron tekstiä, joten en voi sanoa, että minulla olisi hyvää yleiskuvaa herran journalistisesta linjasta noin yleisesti. Mutta sen verran ymmärrän näitä uusimpia tekstejä lukemalla, että Kaaro ei nimenomaan rinnasta tai vertaa, vaan yrittää kirjoittaa tekstiinsä eri tasoja. Mielestäni Kaaron viesti on, että ihmisen kärsimys on suhteellista ja liittyy henkilön omaan elinympäristöön. Ei ihmisen tarvitse olla orjuutettu menettääkseen itsekunnioituksensa tai ihmisarvonsa. Kärsimyksen muodot ja tasot voivat vaihdella, mutta kärsimys-subjekti ei ole kadonnut mihinkään.

      Suomessakin yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvun sietäminen on ollut talouspoliittisesti tehty (pakko) päätös koska on koettu tilanteen tuovan yhteiskunnalle enemmän hyötyä kuin haittaa. Kysymys kuuluukin, että mihin asti "sietäminen" voidaan viedä.

      Itse kritisoisin Kaaroa kliseisyydestä ja menemisestä sieltä, missä aita on matalin näiden esimerkkiensä kanssa. Ja kuten aiemmin totesin, Kaaron liikkuminen skaalan laidasta laitaan ei todellakaan tee tulkintatyötä lukijalleen helpoksi.

      T. A-L

      Poista
  12. http://mobile.reuters.com/article/idUSKBN0KB0AP20150102?irpc=932

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://www.bbc.co.uk/news/uk-england-30460929

      Poista
    2. Parahin Anonyymi,
      Poistin linkin Pikettyn kirjaan, koska se johti nähtävästi piraattikopioon. Vastaan kommentteihisi mahdollisimman pian. Linkki Pikettyn lailliseen kopioon http://www.amazon.com/Capital-Twenty-First-Century-Thomas-Piketty-ebook/dp/B00I2WNYJW/ref=tmm_kin_title_0

      Poista
    3. Tämä selvä, olen pahoillani bloginne väärinkäytöstä. Sivu näyttää olleen anarkistien ylläpitämä, joten piraattitakuu on varmaan tässä tapauksessa aika suuri. Toivottavasti ihmiset kuitenkin tutustuvat kirjaan ja ottavat selvää tutkimuksen tuloksista.

      Terveisin,
      Anonyymi Lontoosta

      Poista
  13. http://www.oecd.org/eco/outlook/lookingto2060.htm#WKP

    VastaaPoista
  14. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. Yritän nyt kirjoittaa hieman kritiikin kritiikkiä. Aloitan mainitsemalla, että yllä on muutama tutustumisen arvoinen linkki toisen realiteetin näkemiseksi. Vaikka Kaaron retoriikasta voidaan olla montaa mieltä, niin kolumni ottaa esille todellisen rakenteellisen ongelman; kyse on siis järjestelmän toimintamekanismeistä, ei 1% jahtaamisesta kirvein ja soihduin.

    OECD-maiden nousu toisesta maailmansodasta lähtien perustuu siihen, että kehitysmaita ollaan voitu käyttää hyväksi halvan työvoiman ja raaka-aineiden suhteen. Globaalilla tasolla myös kehitysmaat hyötyvät ja varallisuus kasvaa, mutta koska talouden perusmekanismi ei todellisuudessa perustu win-win asetelmaan on täysin luonnollista, että länsimaiden taloudellinen hyöty on ollut huomattavasti korkeampaa. Tältä faktalta suljemme mielellämme silmämme ja ajattelemme roolimme eräänlaisina hyväntekijöinä – hyväksikäyttä olisi kuitenkin osuvampi termi. Vaikka kehitysmaiden elintaso on paikoin kovassakin nousussa (esim. Kiina), ovat OECD-maat edelleen niin paljon muuta mailmaa edellä (esim. Afrikka), että potentiaalinen vapaus houkuttaa vaikka kuolemaa uhmaten. Todellisuus on, että moni matkalle kuoleekin tai joutuu ihmiskaupan uhriksi, onnellisimmat päätyvät elämään paperitonta elämää kunnes jäävät kiinni ja heidät lopulta karkoitetaan takaisin kotimaahansa. Paperittoman siirtolaisen työmahdollisuudet ovat hyvin rajoitettuja ja työtä saadessankin ihmiset päätyvät tekemään kahta tai kolmea työtä alle minipalkan pitääkseen perheensä kiinni leivässä. Tämä ei ole ihmisarvoista elämää. OECD-maiden varallisuus luo toki työtä paikallisestikin, mutta työmahdollisuudet luovat ympärilleen myös enemmän työttömyyttä. Ihmiset muuttavat työn perässä, mutta työtä ei riitä kaikille. Lisäksi työmahdollisuuksien keskittyimen luo koko ajan lisää periferisoitumista. Jos työtä ei riitä edes paikallisille, kuinka voisimme avata rajat miljoonille uusille siirtolaisille?

    Koska rahan kierto yksityisen ja julkisen talouden syklissä on verotuksesta huolimatta epätasapainossa, elämme tilanteessa jossa raha luo rahaa ja velka lisää velkaa. 1% ongelma on nimenomaan manifesti tästä syklistä. Ei tarvitse olla kovinkaan nero nähdäkseen, että tämänkaltaisessa tilanteessa demokratia kärsii ja eriarvoisuus kasvaa. Erilaisilla talousteorioilla voidaan toki osoittaa, että varallisuutta voidaan jakaa tasaisemmin jopa kilpailutalouden syklissä, mutta todellisuus näyttää viittaavan Pareto-tehokkuuden olevan utopiaa. Toki globaalit tuloerot ovat tällä hetkellä tasoittumassa tuotannon siirtyessä maasta toiseen, mutta OECD-maiden tuloerot ovat kasvamassa. Koska verotuksen ja hintojen nousun suhde ei pysy balanssissa ollaan monessa maassa tilanteessa, jossa minipalkka ei riitä kyseisen alueen hintatasossa elämiseen. Tämä on suuri ongelma jos työvoima ei pysty asumaan siellä, missä töitä pitäisi tehdä. Palkkatulojen lisäksi julkisten varojen käyttö käy jatkuvasti kallimmaksi ja valtion tarjoamien peruspalveluiden taso tippuu tai niistä joudutaan luopumaan kokonaan.

    Jatkuu --->

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. --->

      Kaaron kritiikki kohdistuu Iso-Britanniaan todennäköisesti siksi, että maa on Euroopan uusliberaalisin valtio ja tämänkaltainen talouskehitys on nimenomaan uusliberalistisen talouspolitiikan kulmakiviä. Iso-Britannian talouskasvu ei myöskään perustu "reiluun sopimusten noudattamiseen" vaan uuskolonalismin tuomaan asemaan jolla maa voi käyttää valtaansa globaalilla tasolla päätöksiä tehtäessä. Imperialistista luokkayhteiskuntaa on toki helppo ihannoida kauempaa jos ei ole kykenevä näkemään pintaa syvemmälle, mutta tämä on mielestäni hyvin naivi ja kritiikitön näkemys. Todellisuudessa brittiyhteiskunta on todella suurissa ongelmissa eriarvoisuuden kasvaessa, tästä Lontoon muutaman vuoden takaiset mellakavat ovat poliitikkojen kiistelystä huolimatta hyvä esimerkki: kyse ei todellakaan ollut vain kulutustalouden luomista nuorista opportunisteista, vaan ennen kaikkea yhteiskunnan moraalijärjestelmän pitkäaikaisesta alennustilasta. Peruskoulutuksen taso maassa on järkyttävän huono ja maksullinen yliopistojärjestelmä on valtiollisen velkakuplan lisäksi katkaissut lukemattomilta nuorilta mahdollisuuden jatko-opintoihin. Muiden yhteiskunnalisten ongelmien lisäksi Englannin valtiolla on myös suuria ongelmia kerätä verorahoja kansainvälisiltä suuryrityksilät ja miljardööreillä jotka täysin ymmärrettävästi koettavat siirtää varojaan pois maasta halvemman verotuksen piiriin.

      Taloustieteen jos jonkun tieteen pitäisi nimenomaan käydä sisäistä moraalikeskustelua, sillä talous on asia jonka ympärille rakennamme koko demokraattisen järjestelmämme. Jos kapitalismin pyörissä on vikaa, niin siitä kärsimme me kaikki. Ja tällä hetkellä ei kovin hyvin pyöri jos katsoo kokonaiskuvaa. OECD-maiden kasvutalouteen perustunut nousu on aloittanut laskusuhdanteensa ja ympäristöingelmien sekä eriarvoisuuden kasvaessa tulemme näkemään paljon suurempia yhteiskunnallisia ongelmia, kuin mitä hyvinvointiyhteiskunnan raunioista voi tällä hetkellä vielä tähystellä. Poliittinen retoriikka on ongelma, sillä totuuden sijasta kiistellään vuosia vanhoista asioista (esim. ihmisen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen) ja kalastellaan ääniä keskittymällä epäolennaisiin asioihin. Lisäksi maiden todellista tilaa vältellään. Suomen molemmat nousukaudet perustuvat rajun velanoton jälkeiseen nousukauteen ja esimerkiksi Yhdysvaltain BKT on kovassa nosteessa yritysten tahkoessa tällä hetkellä rahaa, mutta samaan aikaan maan valtionvelka kasvaa 2.4 miljardia dollaria päivässä. Maan valtionvelka onkin jo muutaman vuoden ollut suurempi kuin BKT ja trendin odotetaan jatkuvan. Väestönkasvun jatkuessa ja energiaongelmien kasautuessa maa elää kuin narkomaani. Jatkuvassa elvytystaloudessa valtiot velkaantuvat samaan aikaan kuin yksityinen puoli tekee "tulosta". Demokratian kannalta tämä on suuri ongelma puoluekannasta riippumatta. Loppuunvetona sanon, että kyse ei todellakaan ole mistään 1% kertarokottamisesta vaan talousmekanismien uudelleenorganisoimistarpeesta globaalilla tasolla.

      Terveisin,
      Anonyymi Lontoosta

      Poista
    2. " Ja tällä hetkellä ei kovin hyvin pyöri jos katsoo kokonaiskuvaa. OECD-maiden kasvutalouteen perustunut nousu on aloittanut laskusuhdanteensa ja ympäristöingelmien sekä eriarvoisuuden kasvaessa tulemme näkemään paljon suurempia yhteiskunnallisia ongelmia, kuin mitä hyvinvointiyhteiskunnan raunioista voi tällä hetkellä vielä tähystellä."

      Niin mutta tuohan on hyvä asia, koska elintasoero Afrikan ja lännen välillä johtuu siitä että Afrikassa on hodiettu asiat huonosti ja lännessä hyvin! Nyt jos lännessä ryssitään talous ja demokratia ja mitä nopeammin siirrytään afrikkalaistyyliseen kleptokratiaan, sitä nopeammin globaalit elintasoerot tasoittuvat! Itseasiassa neuvostotyylinen ankeus länteen olisi kaikkein parasta, sen jälkeen afrikastakaan ei olisi mitään järkeä pyrkiä tänne oman henkensä kaupalla.

      Afrikassa ei ole juurikaan ympäristö-ongelmia, koska siellä ollaan niin köyhiä ettei ole vastaavaa teollisuutta kuin vaikkapa Kiinassa. No okei, onhan sielläkin paikallisia ongelmia, mutta ne ovat ihan eri luokkaa kuin vaikkkapa Kiinan ilmanlaatuongelmat.

      - Syltty

      Poista
    3. Vastauksestasi voidaan jatkaa vaikka näillä lisäkysymyksillä: Hyötyvätkö vai kärsivätkö länsimaat jos Afrikan nykytilasta? Kestääkö maapallon kantokyky tasa-arvoista maailmaa tällä väestömäärällä? Entä (nyky)tilanteessa jossa väestömäärä on globaalisti kasvussa? Mitä tehdä ongelmalle, että tuotannon siirtyessä Kiinaan OECD-maiden hiilijalanjälki pienenee, mutta Kiinan kasvaa räjähdysmäisesti? Voidaanko uusiutuviin energiavaroihin siirtyä laajemmalla skaalalla ilman uusiutumattomien energiavarojen liikakäyttöä? Riittävätkö tulevaisuuden (uusiutuvat/uusiutumattomat) energiavarat kasvavan tarpeen tyydyttämisessä jos globaali kasvu jatkuu?

      Terveisin,
      Anonyymi Lontoosta

      Poista
    4. " Kestääkö maapallon kantokyky tasa-arvoista maailmaa tällä väestömäärällä?"

      Kyllähän se kestäisi, kunhan täällä lännessä tehdään kuten minä ehdotin eli ryssitään kaikki asiat niin pahasti, että elintaso romahtaa murto-osaan entisestä ja pieni porukka varastaa loputkin.

      - Syltty

      Poista
  16. Mistä sikiää näitä suuria ajattelijoita, jotka viikosta toiseen hemmottelevat meitä seuraavansisältöisillä viisauksilla: "Taloustieteen jos jonkun tieteen pitäisi nimenomaan käydä sisäistä moraalikeskustelua, sillä talous on asia jonka ympärille rakennamme koko demokraattisen järjestelmämme.". Ei pitäisi olla kognitiivisesti kovin vaativaa ymmärtää, että taloustieteen tehtävä on tutkia, miten talous toimii.

    VastaaPoista
  17. Tällä tarkoitetaan yleensä kykyä pitäö yllä kriittistä keskustelua ja kykyä mukautua uusiin tilanteisiin tiedon karttuessa. Titteenalalla jossa teoriat ovat pitkälti irti käytännön kontekstista luulisi tämän olevan entistäkin tärkempää. Lisäksi taloustieteelellä ei ole ongelmaa vallata alaa naapureiltaan ja ottaa kantaa esimerkiksi ilmasto tai energia-tutkimuksiin oman talouspolitiisen linjan edun mukaisesti.

    VastaaPoista
  18. Anteeksi kirjoitusvirheet, bloggerin käyttö puhelimella on näemmä hieman ontuvaa...

    VastaaPoista
  19. ”Haaskaamme elämää” ei ollut aivan parasta Jani Kaaroa. Katsastaja HP teilaa Kaaroa kuitenkin aivan kohtuuttoman kovalla kädellä. ”Haaskaamme elämää” on journalismia, ei tiedettä, eikä Hesarin tiedetoimittaja voi olla kaikkien tieteenalojen asiantuntija.

    Kaaro on kieltämättä pihalla taloustieteen uusista tutkimustuloksista tulonjaon kysymysten saralla. Miksi ei olisikaan: tämä kysymyksenasettelu on vasta viime aikoina nousseet taloustieteen etualalle.

    Varsinaista nipotusta on valitus siitä, ettei Kaaro käsittele tukkukauppaa. Myös Kaaron dystopia yhteiskunnasta, jossa työ vähittäiskaupassa ei anna mahdollisuutta ihmisarvoiseen elämään, on kelvollinen kuvaelma. Buffett sitaatille Kaaro antaa kelvollisen subjektiivisen tulkinnan.

    Kyllä tämäkin Kaaron pikku essee kannatti lukea, puhumattakaan muutamista Kaaron paljon paremmista.

    VastaaPoista
  20. Millä tavalla Kaaro on pihalla taloustieteen uusista tutkimustuloksista? Eihän Kaaro esimerksi väitä, että tulotasot eivät tasoitu globaalilla tasolla, vaan puhuu Euroopasta ja kysyy miten demokraatisessa järjestelmässä eriarvoisuus voi vain lisääntyä? Tämä ei poista faktaa, että eriarvoisuus on tähän asti vähentynyt myös meillä. Lisäksi Kaaro viittaa siihen, että globaalillakin tasolla varallisuus ei kasva tasaisesti vaan keskittyy nousutalouksiin? En näe konfliktia missään muussa kuin siinä, että lukijat eivät pysty seuraamaan kun Kaaro liikkuu globaalista skaalasta lokaaliin...

    T. A-L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin mielestäni Kaaro liikkuu elegantisti globaalista lokaaliin...

      Poista
    2. Aikaisemmin kirjoittamani lause: "Tämä ei poista faktaa, että eriarvoisuus on tähän asti vähentynyt myös meillä" vaatii ehkä hieman kaivelua, sillä vaikka lauseessa faktan mainitsen, ei väittämäni ole tilastollisesti yleispätevä vaan riippuu katsontakannasta. Voimme varmasti olla yhtä mieltä siitä, että Suomella pyyhki kyllä hyvin kautta linjan kun hyvinvointivaltiota rakennettiin ja yhteiskunnallinen tasa-arvo koheni esimerkiksi markkinatalouden, koulutuksen ja terveydenhuollon avulla. Koska hyvinvointivaltion ylläpitokustannukset käyvät kuitenkin koko ajan kalliimmiksi jääkin nähtäväksi kuinka eriarvoistumista kyetään rajoittamaan globaaleja ongelmia silmälläpitäen.

      T. A-L

      Poista