keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Kodinhoitokypärä

Hesarin pääkirjoitussivun kolumnissa kerrottiin karmea tarina kodinhoitajan palkkaamiseen liittyvästä byrokratiasta. Erityisesti byrokratia näyttää liittyneen työntekijän suojeluun työnteon vaaroilta. Pahimmassa tapauksessa byrokratia voi johtaa siihen, että työntekijä säästyy työnteon vaaroilta täysin eikä työllisty.

Kirjoituksen todenperäisyys on herättynyt vilkasta keskustelua ja esimerkiksi työsuojelusta vastaava korkea virkamies ehti jo puolustautua, että ei työsuojelu voi aiheuttaa suuria kustannuksia, koska  oikeastaan mitään ei tehdäkään.

Yksittäistapausta mielenkiintoisempaa on pohtia, missä määrin valtio voi säädöksillään ylipäänsä suojella työntekijöitä. Ajatellaan yksinkertaisuuden vuoksi tilannetta, jossa kodinhoitajan työhön liittyy kaksi ominaisuutta: työstä saatava palkka ja työn turvallisuus. Työntekijä arvostaa molempia ja molemmat maksavat työnantajalle. Mitä tapahtuu, jos kodinhoitajien turvallisuudesta huolestunut valtio säätää kodinhoitajille esimerkiksi kypäräpakon? 

Kypäräpakko voi aiheuttaa seuraavaa:

Yksi mahdollisuus on se, että kypärä on täysin turha eli se ei lisää turvallisuutta. Työpaikka on siis työntekijän näkökulmasta täysin samanlainen kuin ennen kypäräpakkoa. Perheille koituvat kodinhoidon kustannukset kuitenkin nousevat kypäräpakon myötä. Tässä tapauksessa kypäräpakko toimii samalla tavalla kuin työnantajalle asetettava vero, tosin sillä erotuksella, että verotuloja ei kerry. Kuten veron, työnantaja yrittää vyöryttää myös kypärän kustannuksen työntekijän harteille alentamalla palkkaa. Kypäräpakon seurauksena kodinhoitajien palkat laskevat ja heidän työllisyytensä vähenee. Molempia osapuolia hyödyttävien työsuhteiden katoaminen on tällaisen turhan sääntelyn yhteiskunnallinen kustannus.

Toinen mahdollisuus on se, että kypärä aidosti lisää turvallisuutta ja vieläpä siten, että hyöty vastaa suurin piirtein kypärän hintaa. Tässä tapauksessa kypäräpakolla ei ole haittavaikutuksia, mutta ei myöskään mitään hyötyjä. Työnantaja pystyy nimittäin alentamaan palkkaa täsmälleen kypärän kustannuksen verran. Miksi? Siksi, että työntekijän näkökulmasta kypärätön työpaikka, jossa maksetaan palkkaa 1000 euroa on täsmälleen yhtä houkutteleva kuin työpaikka, jossa maksetaan palkkaa 1000 euroa minus kypärän hinta ja annetaan työsuhde-etuna kypärä. Jos siis turvallisuus kasvaa juuri kypärän hinnan verran, laskee palkkakin samaisella summalla. 

Realistisimmat vaihtoehdot sijoittuvat näiden kahden ääripään väliin. Kypärä tuskin on täysin hyödytön, mutta tuskinpa se on hintansakaan väärti. Jos olisi, työnantajat ja työntekijät kyllä  hankkisivat ne yhteisymmärryksessä ilman sääntelyäkin. Kypärä on siis osittain vero ja osittain palkanlisä. Siltä osin kuin se on vero, sillä on täsmälleen samat haittavaikutukset kuin verolla.

Tarinan opetus on se, että aina kun kypärästä saatava hyöty on alhaisempi kuin sen hinta, kypäräpakon myötä yhteiskunnan hyvinvointi laskee. Jos taas kypärästä saatava hyöty on yhtä suuri tai suurempi kuin kypärän hinta, järkevät ihmiset hankkivat kypärän joka tapauksessa. Vain jos työnantajat tai työntekijät ovat jossain määrin järjettömiä, voi valtio suojella heitä, mutta silloinkin vain heiltä itseltään.

14 kommenttia:

  1. Perinteinen tapa, ja nyt ei viitata muutamaan viime vuosikymmeneen, palkita valtaapitävien hännystelijöitä on ollut luoda virka, jossa säädellään jotain aktiviteettia, esimerkiksi työntekoa. Työ, joka ilman säätelyä olisi tullut tehdyksi tulee säätelyn takia tehdyksi vain kun virkamiehelle maksetaan lahjus, jonka seurauksena hän hyväksyy työnteon. Nykyaikana lahjus on tietysti virkaan liittyvä palkka. Poliittinen eliitti keksii, mille tahansa tuottavalle toiminnalle rajoitteita, yleensä jonkinlaisia hyvyysvaatimuksia, jotka johtavat joko suoraviivaiseen aktiviteetin verotukseen tai sitten epäsuorasti valvontaviranomaisten luomiseen, jotka valvontaviranomaisten paikat tietysti kohdennetaan valtaapitävien kavereille; Atlas Shrugged.

    VastaaPoista
  2. Matti Apusen olkiukko ja nyt Katsastajan olkiukko. Hellyttävää Hesarin pääkirjoitussivun analyysiä, tai sen puutetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ole mikään olkiukko, kyllä työhöntulotarkastus pitäisi teettää ja tutkia työolot työntekiopaikalla.

      "Työterveyshuolto hankkii työpaikasta toimialakohtaista yleistä tietoa ja täydentää sitä työpaikkakohtaisilla tiedoilla."

      "Työterveystarkastuksissa työntekijät käyvät työsuhteen alussa ja määräajoin"

      " Työnantaja saa työterveyshuollolta työpaikkaselvitysten ja terveystarkastusten perusteella toimenpide-ehdotuksia

      työn terveellisyyden ja turvallisuuden parantamiseksi työpaikalla
      työntekijöiden työ- ja toimintakyvyn edistämiseksi sekä
      tarvittaessa työn sopeuttamiseksi työntekijän edellytyksiin.

      Työterveyshuolto ja työnantaja seuraavat yhdessä ehdotusten toteutumista mm. työpaikkakäynneillä."

      http://www.kela.fi/ehkaiseva-tyoterveyshuolto


      12 §
      Työterveyshuollon sisältö

      Työnantajan järjestettäväksi 4 §:ssä säädettyyn työterveyshuoltoon kuuluu hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisesti:

      1) työn ja työolosuhteiden terveellisyyden ja turvallisuuden selvittäminen ja arviointi toistuvin työpaikkakäynnein ja muita työterveyshuollon menetelmiä käyttäen ottaen huomioon työpaikan altisteet, työn kuormittavuus, työjärjestelyt sekä tapaturma- ja väkivaltavaara samoin kuin näiden tekijöiden huomioon ottaminen työtä, työmenetelmiä ja työtiloja suunniteltaessa sekä työolosuhteiden muutostilanteissa;

      2) työperäisten terveysvaarojen ja -haittojen, työntekijöiden terveydentilan sekä työ- ja toimintakyvyn selvittäminen, arviointi ja seuranta mukaan lukien työstä ja työympäristöstä aiheutuva erityinen sairastumisen vaara sekä edellä mainituista seikoista johtuvat terveystarkastukset ottaen huomioon työntekijän yksilölliset ominaisuudet;


      https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383

      -----------------------


      Jos sattuu törmäämään innokkaaseen työterveyshuoltajaan, niin siinä käy juuri kuten Apusen tapauksessa.

      Käytännön ratkaisu pienelle työntekijälle on yksinkertaisesti jättää noudattamatta työterveyslakia ja jättää koko työterveyshuolto täysin järjestämättä ja palata asiaan, kun joku alkaa sitä vaatimaan.

      - Syltty

      Poista
  3. Jos tulkitsin oikein, tekstin viesti oli että työturvallisuuden viranomaismääräykset ja -valvonta on turhaa, koska kustannustehokkaat toimenpiteet suoritettaisiin joka tapauksessa. Rajansa toki tässäkin mutta vilkaisu sääntelyltään leväperäisempien maiden, kuten Kiina, työonnettomuustilastoihin osoittaa että näin ei todellakaan tapahdu automaattisesti. Täytyy ottaa myös huomioon onnettomuuksien aiheuttamat kustannukset yhteiskunnalle (terveydenhuolto, uudelleenkoulutus, työkyvyttömyys jne.).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kyllä turvallisuusasioissa ollaan jostain syystä yleensä epärationaalisia, ellei valtio pakota. Pakottamisesta seuraa taas paljon huonojakin asioita.

      Erityisesti tämä työterveyshuoltohomma on järjetöntä, koska elämänsä kunnossa olevat toimistotyöläisetkin pitäisi heti työsuhteen alussa passittaa terveystarkastukseen. Kukaan täysijärkinen ei kuitenkaan toimi näin.

      Ainoastaan kokemattomat pientyönantajat eivät osaa jättää pykäliä omaan arvoonsa.

      - Syltty

      Poista
    2. Ehkä määräysten turhuutta tärkeämpi pointti oli se, että turvallisuus on vain yksi työpaikan ominaisuus, palkka on toinen. Jos turvallisuutta on enemmän, tuppaa palkka olemaan vastaavasti alempi. Tämä video havainnollistaa asiaa paremmin:

      http://marginalrevolution.com/marginalrevolution/2015/04/compensating-variations.html

      Poista
    3. Joo, ymmärretään, mutta jostain kumman syystä ihmiset eivät tässä asiassa toimi omien etujensa mukaisesti, ellei pakota. Hyvänä esimerkkinä tästä ihmisten järjettömyydestä on turvavöiden käyttäminen, joka todellakin vaatii viranomaispakkoa. Tällöin pakottamalla saadaan aidosrti parempi lopputulos kuin vapaaehtoisuudella, vaikka siinä sivussa syntyy aivan varmasti myös täysin idioottimaisia säännöksiä. Esimerkiksi tehtaissa osalle työntekijöistä on yleensä pitänyt pakottamalla pakottaa kuulosuojaimet päähän, näin siitä huolimatta vaikka vanhemmmat työntekijät ovat wanhojen hywien aikojen takia umpikuuroja.

      Lisäksi Suomen tapaisessa järjestelmässä vasaran työmaalla päähänsä saavan henkilön terveyskustannukset kaatuvat helposti kenkiä työntekijän ja työnantajan sijasta veronmaksajien piikkiin.

      Eli minun pointtini on, että nimenomaisesti työturvallisuusasioissa ihmiset ovat omituisen lyhytnäköisiä eikä rationaalinen oletus päde, ei ainakaan tarpeeksi hyvin. Sama koskee palkkaa ja turvallisuutta, koska ihmiset eivät edes ymmärrä työpaikan turvattomuutta tai he jopa toimivat itse työnantajan määräyksiä ohittaen turvattomasti, eivät he tajua pyytää turvattomuudesta edes parempaa palkkaa.

      - Syltty

      Poista
  4. Jos yksinkertaistetaan: Virkamies lausuu lakikirjaa siteeraten: "työturvallisuuden on oltava riittävä". Yksityinen firma lähettää paikalle asiantuntijan, joka sanoo:" Riittävyys tarkoittaa kypärää ja fyrkat meille".

    - Jani

    VastaaPoista
  5. Asiattoman tarkastelu rajautuu vain kolmioon viranomainen, työnantaja, työntekijä. Viranomaisen toimintaa arvioidaan vain siitä näkökulmasta, onko annettu määräys työnantajan ja työntekijän kannalta taloudellisesti järkevä. Tarkastelun ulkopuolelle jää kokonaan se neljäs osapuoli, kypärän valmistaja. Niin työnantaja kuin työntekijäkin saattavat pitää kypärää tarpeettomana, mutta kypärän valmistajalla on taatut markkinat. Ostaja ostaa, kun muuta mahdollisuutta ei ole. Ja jos kilpailu saadaan pidettyä kurissa vaikkapa paikallisten säännösten avulla, hinnoittelukin on varsin vapaata.

    Mitä tämä tarkoittaa kodinhoitajan palkkaukseen liittyvän byrokratian kannalta? Jos suoritetut tarkastukset perustuvat viranomaismääräyksiin, on täysin epäoleellista, tekeekö ne viranomainen vai yksityinen yritys. Sille yksityiselle yritykselle, joka tietysti haluaa toimia kannattavasti, on varminta ja kannattavinta tehdä selvityksensä varman päälle ja laajimman vaihtoehdon mukaan. Ja kun asiakas kauhistelee laskua, myyjä pudistelee päätään myötätuntoisesti ja perustellee suorittamansa laajan ja kalliin tutkimustyön viranomaismääräyksillä.

    VastaaPoista
  6. Asiaton yksinkertaistaa kirjoituksissaan tämänkin asian työturvallisuudesta erinomaisesti. Tarkasteltaessa työturvallisuutta kokonaisuutena pelkästään työnantajan kannalta kustannukset eivät suinkaan tässä esimerkissäkään ole kypärään käytettävät eurot, vaan myös työnantajalle maksettavaksi lankeavat vakuutusmaksut jne. Pointti siis on yksinkertaisesti siinä, että ilman "kypäräpakkoakin" työnantaja hankkii ja vaatii myös käyttämään työsuojeluvälinettä, jos ja kun katsoo sen olevan pidemmällä aikavälillä taloudellisesti kannattavaa.. Jos taas näin ei ole, on kyse viranomaisten määräämästä ylimääräisestä kustannuksesta, jonka maksaa viime kädessä aina asiakas tai työntekijät esim. lomautusten tai irtisanomisten myötä.

    VastaaPoista
  7. Marginal Revolution -proffien perusoppikirja siteeraa tutkimusta, jonka mukaan turvallisuuserot näkyvät palkkaeroissa. Työnantajan kannattaa siis pakottaa työntekijät käyttämään suojaimia, jos hyöty työntekijälle ylittää hinnan plus vaivan. Vaikka työntekijä ei tajuaisi, työnantajan kannattaa suojella mainettaan. Aina löytyy joku jostain työpaikka, jossa kukaan ei tajua etuaan, mutta he ovat pieni vähemmistö, ja sääntelyn enemmistölle aiheuttamia haittoja ei tajuta lainkaan, koska lainsäätäjät eivät koskaan voi ennalta arvata tai edes jälkikäteen tietää, mihin kaikkiin tilanteisiin heidän sääntelynsä puri ja mitkä suotavat tilanteet jäivät niiden takia koskaan syntymättäkin. Siksi yleensä hyvältä kin näyttävä sääntely on pahasta ja poikkeuksia voi olla vaikea tunnistaa.

    VastaaPoista
  8. Muuttuuko tilanne olennaisesti, jos otetaan huomioon, että työntekijällä ei välttämättä ole kovin tarkkaa tietoa työpaikan turvallisuudesta tai muuten vain ei ole täysin rationaalinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karkeasti ottaen on varsin hyvä lähtökohta olettaa, että kaikki on julkista tietoa taloustieteen malleissa. Sitten saadaan jotain tuloksia. Kun sen jälkeen yritetään olla todellisuushakuisempia (realistisempia) ja mallitetaan tilanteita, joissa kaikki eivät tiedä kaikkea, tulokset pysyvät karkeasti ottaen samoina, jos epätietoisuus asioista on samanlaista kaikille osapuolille.

      Mutta, jos pohditaan tilanteita, joissa joillakin päätöksentekijöillä on niin sanottua yksityistä (1tyinen) informaatiota, jota siis muut eivät tiedä mutta tietävät että kyseisillä päätöksentijöillä on sitä, asiat muuttuvat täydellisesti ja taloustieteessä on lukuisia hienoja ja phantasia tuloksia tällaisista tilanteista, mutta ei käsittääkseni mitään tuloksia, jotka voitaisiin julistaa yleisiksi niin, että muiden tieteenalojen harjoittajat olisivat samaa mieltä yleisyyden asteesta.

      painotan, että tämä mielipide taloustieteen tuloksista ignoroi pöyristyttävällä tavalla geohistoriallisen ajan eikä sen philosphinen perusta tukeudu kriiittiseen realismiin.

      klaus kultti

      Poista
  9. Jos työnantajan järjestelyt tieten aiheuttavat työntekijälle paljon korkeamman vaaran kuin tämä ymmärtää, esimerkiksi puhdistusaine on hyvin myrkyllistä, eikö sellainen myrkyttäminen vastoin työntekijän lupaa ole rikos muutenkin, ihan ilman mitään työsuojelulakeja? Jos taas työntekijää voi hieman höynäyttää suuren säästön aikaansaamiseksi, haitat ovat paljon pienempiä kuin sääntelyn haitat muualla. Työnantajan kannattaa myös pitää huolta työntekijän työkunnosta ja työpaikan maineesta.

    VastaaPoista